Leikkipuistossa tapasin tänään toinen yksinhuoltajaäiti. Oli kivaa jutella toisen kanssa, jolla on samat kokemukset kun minä. Hän oli naimisissa ja hänen poika on kolme vuotta vanha. Kenties tulevaisuudessa hänen pojasta ja minun tyttärestä voi tulla aviopariksi. 😉
Huomasin minun puhuvan paljon tulevaisuudesta ja parisuhteista. Muutamia viikkoa sitten tätä ei voinut olla näin. Olen hyvällä tuulella ja kaikki näyttää olevan mahdollista. Tämä blogin kirjoittaminen on niin kuin terapia. Kun kirjoitan tunteistani ja kokemuksistani se auttaa nähdä asioiden toiset puolet ja saada mieleni vapaaksi. Nautin myös enemmän minun tyttäreni kanssa ajan viettäminen. Arkipäivän elämä on yhä vielä rankka, mutta siedettävä. Lastenkerhossa ehdotin äitien ilta ja monet sanoivat, että se kuulostaa hyvältä. Joskus tapaamme siis elokuvateaterissa katsomaan naisten leffan ja sen jälkeen menemme vielä ravintolaan tai baariin jutelemaan lisää. Odotan sitä jo ilolla. Ensi viikolla minulla ei ole aikaa, mutta ehkä tapaaminen onnistuu seuraavalla viikolla. Kerron sitten enemmän tästä.
